Satu Hassi

  • Syntynyt 1951, kahden tyttären äiti, tekniikan lisensiaatti, naimisissa
  • Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2004
    • vihreiden koordinaattori eli valiokuntavastaava ympäristövaliokunnassa
    • teollisuus- ja energiavaliokunnan varajäsen
  • Eduskunnan jäsen 1991-2004
  • Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 1999-2002
  • Vihreiden puheenjohtaja 1997-2001
  • Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen 1984-2000

Olen ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2004. Sitä ennen olin 13 vuotta kansanedustaja, josta ajasta kolme vuotta ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri. Aikaisemmin olen ollut muun muassa Vihreän liiton puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Tampereella.

Koulutukseltani olen sähkövoimatekniikan lisensiaatti, mutta ennen eduskuntaan valitsemistani työskentelin viisi vuotta vapaana kirjailijana. Sitä edeltävät työpaikkani olivat opettaja Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (nykyisin Tampereen teknillinen yliopisto) sekä suunnittelu- ja tutkimusinsinööri Oy Tampella Ab Tamrockissa.

Euroopan parlamentissa työni keskeisimmät aihepiirit ovat ilmaston ja ympäristön suojelu. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on kyse koko ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamisesta. Ympäristönsuojelussa on erittäin usein kyse myös ihmisten terveydestä. Tämä pätee esimerkiksi ilmansaasteiden vähentämiseen ja vaarallisimpien kemikaalien käytöstä poistoon.

Isoimmat tehtäväni Euroopan parlamentissa ovat olleet esittelijyydet eli raportööriydet. Parlamentissa kullekin asialle valitaan esittelijä, joka tekee ehdotuksen parlamentin päätökseksi ja vetää neuvottelut poliittisten ryhmien välillä. Kun parlamentti on päättänyt kantansa, esittelijä neuvottelee parlamentin edustajana lopullisesta päätöksestä ministerineuvoston ja komission kanssa.

Viimeksi olin parlamentin esittelijä asetuksesta, jolla kiellettiin laittomasti hakatun puun ja siitä tehtyjen tuotteiden myynti EU:n alueella. Lopullinen päätös tehtiin kesällä 2010 ja kielto astuu voimaan 2013. Edellisellä kaudella tärkein esittelijyyteni koski EUn ilmastolakipakettiin kuulunutta vastuujakopäätöstä. Ilmastolakipaketti määritteli keinot, joilla EU vähentää päästöjään 20 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Paljon energiaa kuluttavan suurteollisuuden päästörajat asetettiin päästökauppadirektiivillä. Vastuujakopäätöksellä asetettiin maakohtaiset päästörajat muille toimialoille, kuten liikenteelle, lämmitykselle ja maataloudelle.

Toimin parlamentin ympäristövaliokunnassa vihreiden koordinaattorina eli valiokuntaryhmän vetäjänä. Lisäksi olen Globe EU-parlamentaarikkoryhmän varapuheenjohtaja. Globe-verkoston kautta olen mukana parlamentaarikkojen kansainvälisessä ilmastodialogissa.

Miten minusta tuli EU-parlamentaarikko?

Miten lähdin politiikkaan? Elämässäni on ollut kaksi poliittisen osallistumisen kautta, nuoruuden vasemmistolaisuus ja 1980-luvulta alkaen vihreä toiminta.

Nuoruuteni poliittinen tulikoe oli vetää syksyllä 1969 Tampereella koululaisten Taksvärkki-keräystä. Rahalla hankittiin kirjapaino Mosambik-instituutille, joka järjesti kouluja ja terveydenhoitoa Portugalin siirtomaavallasta vapautetuilla Mosambikin alueilla. Kirjapainollamme painettiin ensimmäiset aapiset Mosambikin lapsille. Radikaaliksi koetusta Taksvärkin kohteesta jouduin 18-vuotiaana Aamulehden eli paikallisen valtalehden melkoiseen ryöpytykseen. Samana syksynä minut valittiin Teiniliiton hallitukseen vuodeksi 1970 ja seuraavan vuoden olin Teiniliiton varapuheenjohtaja.

1970-luvun alkupuolen toimin vasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Vuosina 1971-72 opiskelin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kansantaloutta ja olin HYYn edustajiston varajäsen. Sitten siirryin Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen opiskelemaan sähkötekniikkaa. Siellä imeydyin heti korkeakoulujen hallinnonuudistusliikkeeseen, järjestämään luentolakkoja hallinnonuudistuksen puolesta. Minut valittiin myös TKYn edustajistoon. Vuoden 1973 suuri energiakriisi sai minut valitsemaan erikoistumisalakseni sähkövoima- ja energiatekniikan.

Vuonna 1975 muutin Tampereelle, jossa sain opintoni loppuun (1979) ja synnytin kaksi tytärtä (1976 ja 1979). Valmistuttuani minusta tuli Oy Tampella Ab Tamrockin ensimmäinen naisinsinööri syksyllä 1979. Firma oli järkyttävän patriarkaalinen, pakenin sieltä vuonna 1981 yliassistentin sijaiseksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun, jossa aloin perehtyä vaihtoehtoisiin energiaratkaisuihin.

1980-luvulla toimin mm. feministisessä naisliikkeessä ja Naiset rauhan puolesta-liikkeessä. Elokuussa 1983 kävelin pohjoismaisen naisryhmän mukana New Yorkista Washingtoniin. Protestoimme Eurooppaan sijoitettavia uusia ydinohjuksia vastaan. 1984 WSOY julkaisi esikoisteokseni, runokokoelman. Samana syksynä minut valittiin kaupunginvaltuustoon “Vihreä vaihtoehtoinen Tampere-listalta”. Seuraavana syksynä läksin Tampereen teknillisestä korkeakoulusta ja ryhdyin vapaaksi kirjailijaksi.

1980-luvun loppupuolen olin vapaa kirjailija ja vihreä kaupunginvaltuutettu Tampereella. Valtuustossa kovin koitokseni oli taistelu ns. Tampella-sopimuksesta 1989. Kaupungin vaikutusvaltaisimmat herrat olivat sopineet Tampella-yhtiön kanssa firman Tammerkosken rannalla sijaitsevan tontin rakennusoikeuden kolminkertaistamisesta. Vastustin suunnitelmaa, kuten valtaosa tamperelaisista. Valtuustossa kärsimme murskatappion, mutta voitimme korkeimmassa hallinto-oikeudessa. 1990-luvulla Tampellan vanha tehdasmaisema tuli jopa 20 markan seteliin, Tampellan ja Finlaysonin alueista muodostui eräänlainen Tampereen “vanha kaupunki”.

Keväällä 1991 minut valittiin eduskuntaan. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja olin 1991-93 ja uudestaan kevätkaudella 1997. Kesällä 1997 minut valittiin Vihreän liiton puheenjohtajaksi. Puolueen sääntöjen mukainen 4 vuoden enimmäisaika tuli täyteen keväällä 2001.

Keväällä 1999 sain ottaa vastaan haastavan tehtävän Lipponen II hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Toukokuussa 2002 eduskunta antoi siunauksensa viidennen ydinvoimalan rakentamiselle, jota vihreät vastustivat. Sen jälkeen Vihreät päättivät jättää hallituksen. Eduskuntavaalien 2003 jälkeen toimin Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana kunnes minut valittiin EU-parlamenttiin.

Olen pohtinut paljon, mitä on naisnäkökulma ja ylipäänsä vaihtoehtonäkökulma vallankäyttöön. Tämä teemaa käsittelevät myös kirjani. Kun lähdin vihreisiin mukaan, määrittelin itselleni vihreyden perusajatuksen näin: me puolustamme sellaisia arvoja, joita ei voi rahassa mitata ja joita ei rahalla saa.

Naisinsinöörillä ja “vanhan vallan” keskellä toimivilla vihreillä on sama perusongelma. Jotta saisi muutoksia aikaan, on hankittava uskottavuutta entisten vallanpitäjien silmissä. Mutta miten voi samalla olla sulautumatta vanhaan valtaan, miten säilyttää oman alkuperäisen ominaislaatunsa? Tämä ei ole helppo tehtävä, päinvastoin

Henkilökohtaisina vahvuuksinani pidän monipuolisuutta, sitkeyttä ja rohkeutta tarvittaessa asettaa itseni alttiiksi.

Mottoni on: “Tässä työssä on eduksi, jos on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”
Peppi on vahva, rohkea ja itsenäinen, mutta toisin kuin valtaosa vanhojen myyttien ja satujen vahvoista naisista, hänellä on hyvä sydän.

Lisää tietoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: